Sunnuntaina suunnattiin, heti koirien kanssa tehdyn ison lenkin jälkeen, Lohjalle katsomaan Penniä ja sen ihania pentuja. Pennut olivat juuri niin suloisia kuin kuvien perusteella saattoi odottaa ja Penni yhtä iloinen kuin ennenkin.

Eihän noista reilun kahden viikon ikäisitä pennuista vielä paljoa voi sanoa, mutta J-P ja Minja ovat jo pieniä luonne-eroja havainneet. Nyt sitten odotetaan muutama viikko ja sitten on vain päätettävä kumpi alla olevista pennuista on Elsa ja kumpi sen sisko. Väri on tällä hetkellä ainut erottava tekijä ja värillähän ei ole väliä.

Kauan odotettu (pentuvaraus tehty 4 vuotta sitten) uusi perheenjäsenemme Elsa näki päivänvalon eilen Lohjalla Vinsanvuoman Kennelissä. Penni pyöräytti pentueen, jossa on kaksi narttua ja seitsemän urosta. Elsan väritys ei ihan vielä ole selvillä, kun toinen tyttö on ruskea päistärikkö ja toinen musta. Värillä ei ole meille väliä vaan valinta tapahtuu ihan muiden ominaisuuksien perusteella.

Elsan metsästysominaisuuksistakin meillä on jo jotakin hajua. Ainakin, jos geenien vaikutuksiin uskotaan. Ja miksei uskottaisi. Laskeskelin, että olen ollut metsällä Elsan emälinjasta  narttujen kanssa 6. sukupolvessa (Penni, Hane, Tyti, Hanelore "Hane", Api ja Helsky) ja moni muukin koira Elsan sukutaulussa on varsin tuttu. Toivottavasti nyt saa sitä, mitä tilaa:)

"Elsa, olet kohtalon lapsi.
Rakas tytteli meille,
tää on laulumme sulle."

Kuva J-P Vähä Kennel Vinsanvuoman

Kyllä on sää suosinut Kuusamossa pääsiäisen viettäjiä. Auringosta olemme saaneet nauttia joka päivä. Toivottavasti vielä huomennakin.

Hanekin on saanut ulkoilla melko paljon, joskin välillä on täytynyt ottaa se hihnaan, että tassuside ei irtoaisi. Sen verran riehakas meidän veteraani on. Iita "elämysintiaani" on sitten painellut pitkin metsiä ja järven jäätä senkin edestä. Pisin lumikenkälenkki taitaa olla noin 12 km. Siitä, kun laskee paljonko koira juoksee lenkin aikana, niin paljon se on. Valitettavasti en itse ole pystynyt hiihtämään tämän käsivamman takia, mutta kiva on tuolla käveleskelläkin.

Ystäviäkin on tavattu loman aikana. Kiitokset Posiolle mahtavasta metsopaistista lisuikkeeneen ja muutenkin mukavasta illasta. Pitkäsaaressa poikettiin myös ja juttua sielläkin riitti;) Onna- pentu on itse ihanuus!

Peksu on tietenkin pannut parastaan mökkiköökissä ja tänään siirrytään lampaasta poroon. Ennen sitä tietysti käydään saunassa.

Iita tarkkana

Äiti ja tytär raskaan päivän jälkeen

Viime torstaina sain puhelun, että käteni leikataan uudelleen seuraavana päivänä eli perjantaina. No eipä ehtinyt ainakaan jännittämään. Valitettavasti lopputulos ei vieläkään ole se, mitä toivottiin. Kuntoutus jatkuu ja ei ole täysin poissuljettua, etteikö vielä kolmanteen leikkaukseenkin turvauduta.

Torstai-iltanan ajattelin leikata koirien kynnet, kun oli vielä kaksi kättä toiminnassa. Siinä sitten huomasin, että Hanella on yksi kynsi repeytynyt. Onneksi sain heti varattua sille ajan eläinlääkäriin perjantaiaamuksi. Peksulla riittikin kuskaamista sille päivälle kahdessa potilaassa. 

Tämmöiset paketit meille laitettiin

Kaikesta huolimatta huomenna on tarkoitus lähteä pääsiäisen viettoon Kuusamoon. Kelit siellä ovat olleet hienot joskaan hankikantoa ei vielä ole. Raitista ilmaa, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa on kuitenkin luvassa.

Meidän Hane- mamma on nyt sitten päässyt suomalaisen pörssiyhtiön vuosikertomuksen kanteen! Luulimme, että viime keväänä otetut kuvat komistavat vain messuständejä ulkomailla, mutta kyllähän tuommoista kuvaa voi käyttää printissäkin:)

Huomaa, että koirillakin on kevättä rinnassa. Hane haastaa Iitaa leikkiin päivittäin. Sipoonkorvessa olemme ulkoilleet muutaman kerran viikossa. Viimeksi tänä aamuna. Talvilomalle Kuusamoon lähdemme viikon kuluttua ja siellä toivottavasti aurinko paistaa ja hanki kantaa. Joka vuosi on yhtä mukavaa ottaa kaikki pääsiäskoristeet mökillä esille ja syödä Peksun lammaspaistia.

Penni menee maanantaina tiineysultraan ja saamme silloin suht tarkan arvion pentujen lukumäärästä. Toivottavasti siellä on narttujakin joukossa mukana. Elsaa odotetaan jo niin paljon. Olisihan se mukava saada pentu taloon pitkästä aikaan.

Blogin päivitys on jäänyt arkikiireiden alle. Toinen syy on se, että mitään mullistavaa ei ole koirarintamalla tapahtunut.

Minulla on nyt kolme työviikkoa takana pitkän sairausloman jälkeen ja täytyy sanoa, että mukavaa on töissä ollut. Valitettavasti maanantainen käynti käsikirurgilla varmisti uuden leikkauksen. Leikkauksen ajankohta on vielä auki, mutta ennen kesää kaiketi. Ehkä sillä saadaan sormet liikkumaan paremmin. Toivottavasti!

Hane- mamma kävi hieman etuajassa kymppivuotistarkastuksessa. Nyt on "kaikki" labrat otettu ja Hane todettu terveeksi kuin pukki! Ainoastaan kolesteroli oli hieman koholla. Syynä lienee Hill'sin huippunivelruoka j/d, joka sisältää tosi paljon terveellisiä rasvahappoja ja voi näin ollen kohottaa hyvää kolesterolia. Meillä on siis lupa odottaa vielä monta yhteistä vuotta Hanen kanssa:)

Pennin astutuksesta on nyt kolme viikkoa aikaa ja varmaankin viikon kuluttua saamme varmistuksen, että se on tiineenä. Toivottavasti se meidänkin Elsa siellä on tukevasti kiinnittyyneenä ja kehittyy normaalisti. Lelut ja ruokakupikin on jo kaapissa pentua odottamassa. Ja tietysti Hane ja Iita meidän lisäksi.

Johtuneeko tämä päivien nopea kuluminen siitä, että palaan maanantaina töihin kolmen kuukauden sairausloman jälkeen. Tietysti on kiva päästä takaisin arkiruutineihin, vaikkakaan käsi ei ole vielä lähellekään parantunut ennalleen. Täytyy muistaa tehdä harjoitteita varmaankin koko kevät. Onneksi kuitenkin pärjään jo melko vähäisellä kipulääkityksellä.

Tänä aamupäivällä olin tietysti koirien kanssa metsälenkillä, kuten kaikkina muinakin päivinä:) Iita meni polulta sivuun ja aloitti intensiivisen haukun karvat hieman pystyssä. Menin koiran lähelle ja ihmettelin, että mitä ihmettä se haukkuu. Hetkeen en havainnut edessä mitään poikkeavaa, mutta haukun jatkuessa terästin katsettani. Ja mitä ihmettä. Hienossa karvassa oleva kettuhan siellä seisoi paikalleen jähmettyneenä noin 30 metrin päässä koirasta. Valitettavasti ei ollut edes kännykkäkamera mukana, kun olin aamusella jutellut seisojaystävän kanssa puhelimessa sen verran pitkään, että puhelin piti jättää lataukseen;) Hetken kuluttua kettu istui ja katseli meitä. Tulisipa tuommoisia tilanteita myös omilla metsästysmailla, niin meikäkin voisi ampua repolaisen!

J-P on nyt Pennin (Pitkäsaaren Loitsun) kanssa Ruotsissa astutusreissulla Birkhahn Baronin luona. Toivottavasti pian tulee viesti tapahtuneesta astutuksesta. Jos olet kiinnostunut ottamaan pennun tästä mielenkiintoisesta yhdistelmästä, ota yhteyttä Juha-Pekkaan 050 593 7573. Lue lisää Pennistä ja tulevasta pentueesta http://www.sites.google.com/site/vinsanvuoman/ 

Minun sairauslomani jatkuu vielä kolme viikkoa ja nyt on menossa todella aktiivinen kuntoutus. Ehkä tässä alkaa itselläkin usko hiljalleen palata, että käsi vielä tulee kuntoon. Hommia se kyllä vielä paljon teettää.

Koirat ovat tietysti onnellisia, kun ei tarvitse paljoa yksin olla kotona. Nythän on ollut mitä mainioimmat ulkoilusäät, paria pakkaspäivää lukuunottamatta. Kunhan tulee aurinkoinen päivä, niin kokeilen hiihtämistä ja ainakin Iita pääsee mukaan. Mitään järisyttävää ei ole onneksi tapahtunut. Pennin synttärit vietettiin Lohjalla ja juoksua sille odotellaan. Eiköhän sen astutus tapahdu vielä helmikuun aikana.

Eilen oltiin oopperassa kuuntelemassa Puccinin Lännen tyttöä. Kyseinen ooppera on viimeksi esitetty Kansallisoopperassa 70- luvulla ja sitä ennen 30- luvulla eli melkoisen harvinainen tapahtuma oli kyseessä. Me tykättiin kovasti, vaikka kuuluisia aarioita tässä oopperassa on turha odottaa. Viikonloppuna sitten tehdään ystävien kanssa makkaroita ja suunnataan Vantaalle katsomaan taitoluistelun PM- kisoja. Ja tietysti mennään koirien kanssa pitkille lenkeille.

Tiesithän sinä sen,

että sinusta kovasti iloitsen. 

Tiedätkö myöskin sen,

että usein sinua lämmöllä ajattelen

ja yhteisiä hetkiämme muistelen.

ONNEA 4- VUOTIAAT ÄLLIÄISET !

Kerrassaan lumisissa olosuhteissa teimme tänään talven ensimmäisen lumikenkälenkin Sipoossa. Voi uskomatonta tuota meidän Iitaa, miten se jaksaa mennä umpihangessa. Hanekin kyllä ylitti siinä suhteessa kaikki odotukset eli kyllä jaksaa vanhakin vielä painaa:)

Peksu kävi puolentoista viikon työmatkalla Keski-Euroopassa. Aivan koko aikaa ei tarvinnut kuitenkaan käyttää pelkkien töiden puurtamiseen vaan vkl:n aikana pääsin myös kutsuttuna vieraana osallistumaan Tsekeissä villisika- ja peurajahtiin. Metsästyskulttuuri poikkeaa kyllä jonkin verran totutuista, mutta tärkeimmästä eli metsästyken turvallisuudesta ei tingitty sielläkään.  Summa summarum päivän jahti, aamulla ajo sekä iltapäivänä toinen, porukalla yhteensä 20 kaatoa. Yksin ei tarvinnut passissa seisoa, näin päivän aikana reilusti yli viisikymmentä peuraa. Pukkeja ei ollut lupa ampua ja villisiatkin oli rajattu painoon n. 40-50 kg.

Jahtipäivä alkoi asiaan kuuluvine torvifanfaareineen sekä jahtipäällikön käskynjaolla. Sitten metsään, jossa passipaikat jaettin metsäautotielle n. 200 m:n välein. Vielä käytiin ampumasektorit läpi ja eikun odottamaan ajon etenimistä...

Jahtipäivän päätteeksi jahtimajan tai oikeammin -talon pihan havuille saatin kerättyä 15 peuraa sekä 5 villisikaa. Asiaan kuuluvin seremonioin kiitettiin hattu kädessä metsän antamaa riistaa sekä huomioitiin hattuun laitettavalla havunoksalla kaikki kaatajat.

Tämän jälkeen siirryttiin hyvin ansaitun päivällisen ääreen, jossa ei ruokaa säästelty ja vielä vähempi snapseja. Illan mittaan järjestettiin myös asiaankuuluvat arpajaiset, joihin minun piti kysyä osallistumisoikeus kotoa. Nimittäin pääpalkintona oli villisika karvoineen päivineen ja piti kysäistä armaalta mietteet, jos matkalta palaisikin kaksi sikaa yhden sijaan ;) Sain osallistumisoikeuden vaan onni ei enää ollutkaan suosiollinen villisialle, onneksi kuitenkin paikallisen pontikkapullon suhteen.

Mahtava viikonloppu ja tsekkiläinen vieraanvaraisuus oli loistossaan. Mieli halaa sinne uudelleen. Mahtavaa, että uusi  kutsukin ensi vuoden jahtiin tuli jo saatua.

Kettnerin eräliike Wienissä.  Aika vähän jäi toivomisen varaa valikoiman suhteen.     

Torvet soi ja jahti voi alkaa

Päivän saalis. Tarkkaan laskien 15 peuraa ja viisi villisikaa. Lähin sika oli "ylipainoinen" mutta kaataja selvisi ilman pyyhkeitä, hyvä niin.                                                                                         

"Alttari", jossa ensimäinen oma kaato palkittiin ja toivotettiin mukaan metsästäjien kastiin. Ja taas metsästystorvet soivat.